Olinpa kerran...
pieni tyttö, joka rakasti kirjoja ja josta kasvoi tarinoiden keskellä vuosien myötä lähes kaikkiruokainen ja parantumaton lukutoukka ja monipuolinen kirjoittaja. Lapsena nautin valtavasti koko perheen yhteisistä kirjastokäynneistä jo kauan ennen kuin osasin itse edes lukea. 

Varhaisimmat kirjamuistoni liittyvät muun muassa ihanaan Pupu Tupunaan ja hauskoihin Minttu -kirjoihin. Yksi lapsuuden lempisaduistani oli puolestaan Todellinen prinsessa. Hieman myöhemmin kestosuosikeiksi nousivat Runotyttö ja tuo sympaattinen pieniälyinen karhu, eli Nalle Puh. Heidän seurassaan viihdyn silloin tällöin vielä nykyäänkin.  

Voin liioittelematta todeta, että kirjat ovat ikään kuin pelastaneet minut. Ne ovat tuoneet elämääni paljon iloa ja naurua, tarjonneet vaikeissa tilanteissa tukea ja lohdutusta sekä vieneet mukanaan kaukaisiin maailmoihin - myös todellisuuden tuolle puolen. Olen lukenut ja kirjoittanut paljon siitä asti, kun olen nämä arvokkaat taidot pääomakseni saanut. Ja luen edelleen oikeastaan aina kun voin. 

Kirjoittamiseni on muuttanut luonnettaan melkoisesti vuosikymmenten aikana, kun päiväkirjojen kirjoittaminen ja monikielinen kirjeenvaihto vaihtuivat ensisijaisesti runojen ja blogitekstien kirjoittamiseen, ja ensimmäisen tietokirjan kirjoitettuani sain yllättäen tilaisuuden kirjoittaa kolumneja kotikaupunkini sanomalehteen. 

Luen ja kirjoitan paljon työssänikin, mutta silti lukeminen on minulle yhä myös erinomainen tapa rentoutua. Luen usein myös nukahtaakseni. Itse asiassa tällä hetkellä suurimmat unelmanikin liittyvät tavalla tai toisella juuri kirjoittamiseen. Kenties kerron niistä vielä joskus tarkemmin...

Kirjabloggausta jo 15 vuotta

Kirjablogini syntyi aikoinaan oikeastaan sattumalta. Lokakuun 9. päivänä vuonna 2006 ei vastaavanlaisia netin ihmeellisessä maailmassa vielä montaakaan ollut. Tarkoitus oli ensin vain listata muistin tueksi lukemiani kirjoja, mutta vähitellen halusin kuitenkin monipuolistaa tämän "lukupäiväkirjani" sisältöä ja tehdä siitä myös entistä lukijaystävällisemmän. Eihän bloggaamista kannata harrastaa vain omaksi ilokseen, jos sillä voi samalla tuottaa iloa muillekin kirjojen ystäville. Näiden vuosien aikana käyttämäni blogipalvelu on vaihtunut kerran, joten valitettavasti kaikki 15 vuoden aikana lukemani ja bloggaamani kirjat eivät löydy yhdestä ja samasta osoitteesta. Mutta eiköhän kuitenkin yli 2 200 teoksen joukossa ole lähes jokaiselle jotakin. Ja uusia postauksiahan tulee parhaimpina päivinä useampia kuin yksi. Kannattaa siis piipahtaa lukupäiväkirjan puolella usein :)

Luen kirjoja kaikissa formaateissa, mutta eniten pidän kuitenkin perinteisistä paperikirjoista. Niihin kun saa mukavasti näppituntuman. Toivon kuitenkin, että kanssalukijat ovat kohdelleet kirjoja hyvin ja muistaisivat sen, ettei merkintöjä kannata teoksiin tehdä, elleivät ne ole omia. E-kirjat ovat mielestäni varsin käteviä monissa tilanteissa, kuten todellisia tiiliskiviromaaneja lukiessa. Ja äänikirjat ovat puolestaan osoittaneet minulle tehonsa "unilääkkeinä." Lopulta tärkeintä on aina kuitenkin sisältö, se ratkaisee. En enää jaottele lukupäiväkirjan puolella kirjoja muun muassa paperisiin tai e-kirjoihin, omiin tai lainattuihin.  Arvostelukappaleesta toki edelleen kirja-arvioissani mainitsen, ja äänikirjaformaatin postauksessa huomioin. Periaatteeni on aina ollut seuraava: kun kirjan luettavakseni saan tai sen itse valitsen, sen aina myös loppuun asti lukaisen. Haluan antaa jokaiselle kirjalle mahdollisuuden.   

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta aidosti vanhat (ja liian pölyiset) opukset aiheuttavat minulle rajuja aivastelukohtauksia. Siksi erityisen hienolta tuntuu, kun onnistun löytämään kirjastosta uutuusteoksen, jota kukaan ei ole vielä lukenut. Vähän samanlainen tunne kuin silloin, kun sain painotuoreen "esikoiseni" käteeni ensimmäisen kerran helmikuussa 2012. Vaikka olenkin kirjojen suhteen lähes kaikkiruokainen, suosikkigenrejä toki löytyy. Luen mielelläni muun muassa pohjoismaisia dekkareita, kiinnostavia elämäkertoja, raikkaita runoteoksia ja tuoreita tietokirjoja muun muassa erityispedagogiikan, kasvatustieteen, psykologian ja sosiaalityön aloilta. Kasvatustieteilijänä olen kiinnostunut myös siitä, millaisia kirjoja lapsille ja nuorille kirjoitetaan. Genteen katsomatta päähuomioni on tuoreessa kotimaisessa kirjallisuudessa. 

Lukemiani kirjoja on suorastaan mahdotonta ja mielestäni tarpeetontakin asettaa paremmuusjärjestykseen, lukufiilis kun vaikuttaa itselläni ainakin paljon siihen, millaiselta kirja milloinkin tuntuu. Olen lukijana aika vaativa, joten suosikkilistalleni on kohtuullisen vaikeaa päästä. Minusta kirjan tulee olla ennen kaikkea hyvin kirjoitettu. Arvostan kerronnan sujuvuutta ja sanoilla leikittelyä. Kaunokirjoissa juonen yllätyksellisyys on tärkeää. Mielestäni parhaimmat kirjat ruokkivat sekä sydäntä että aivoja tarjoten niin tunteiden herättelyä kuin ajattelemisen aiheitakin.

Vuosi 2015 oli Kirjan vuosi. Sen kunniaksi halusin kirjoittaa kolumnin. Olen toki kirjoittanut esimerkiksi kirjastojen puolesta ennenkin. Lukeminen kannattaa - aina -kolumnini voit lukea täältä. Vuosi 2016 oli itselleni todella merkityksellinen kirjavuosi, sillä sain vihdoinkin koottua kirjoittamiani runoja yksien kansien väliin. Omaelämäkerrallinen runokirjani ilmestyi heinäkuussa ja lokakuussa se oli esillä Helsingin kirjamessuilla. Vuosi 2017 jäi mieleeni etenkin Suomen Kirjasäätiöltä saamastani Finlandia-lähettilään kunniatehtävästä ja sen mukanaan tuomista hienoista ja ajattelua avartavista lukuelämyksistä. Matkani tuoreen suomalaisen tietokirjallisuuden asialla oli huikea. Siitä voit lukea lisää tältä sivulta. Tuntuu uskomatonta, että olen kulkenut tällä kirjaisalla blogitaipaleella jo 15 vuotta. Tässä ajassa on todellakin tullut luettua, koettua ja kirjoitettua monenlaista. Maailmasta ei kiinnostava kirjallisuus lopu, joten eiköhän jatketa matkaa...